Seksuaalinen häpeä
Häpeä on inhimillinen tunne, joka vaikuttaa ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Seksuaalisuuteen voi liittyä häpeää, joka voi aiheuttaa kokemusta viallisuudesta, arvottomuudesta ja ulkopuolisuudesta. Syyllisyyden tunne taas liittyy tekoihin tai tekemättä jättämiseen. Häpeä ja syyllisyys usein sekoittuvat. Syyllisyyden tunteesta voit lukea tarkemmin tästä tietoartikkelistamme.
Nolostuminen on häpeää miedompi tunne, joka tulee ja menee sosiaalisissa tilanteissa. Voimakkaalla jatkuvalla häpeällä sen sijaan voi olla kauaskantoisemmat seuraukset. Jatkuvaan häpeämiseen liittyy usein vahvaa itsekritiikkiä, jopa itseinhoa. Häpeä haluaa eristää ja piilottaa meidät muiden ihmisten katseilta. Nähdyksi tai kuulluksi tuleminen pelottaa. Joskus hävettää niin, että muutumme häpeilemättömiksi tai häpäisemme muita.
Häpeä kohdistuu omaan arvoon, minään ja identiteettiin; se on ajatus siitä kelpaanko ja riitänkö minä tällaisena kuin olen. Häpeä saattaa estää meitä luomasta merkityksellisiä ihmissuhteita tai aloittamasta kiinnostavaa harrastusta. Häpeä saattaa myös vaikeuttaa omien mieltymysten ja toiveiden esiin tuomista seksitilanteissa tai suhteissa.
Häpeä aktivoituu sosiaalisissa tilanteissa. Ihminen on laumaeläin, jolle on elintärkeää kuulua porukkaan. Häpeä on hyvin fyysinen kokemus, joka saa suojamekanismit aktivoitumaan, sillä häpeällinen tilanne koetaan uhkana, laumasta ulossulkemisena. Esimerkiksi kurkussa voi tuntua kiristymisen tunnetta tai keho voi tuntua ikään kuin lamaantuneelta.
Mikä seksuaalisuudessa hävettää ja miksi?
Seksiin liittyvä puhumattomuus ja seksuaalikasvatuksen puute ovat asioita, jotka voivat lisätä seksuaalista häpeää. Puhumattomuudesta voi seurata pelko siitä, etten ole normaali, että oma seksuaalisuus on jotenkin viallista ja väärin.
Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä on voinut syntyä lapsuus- ja nuoruusvuosien aikana. Lapsen tai nuoren häpäisy liittyen esimerkiksi omaan kehoon, tunteisiin, murrosiän tuomiin muutoksiin, sooloseksiin tai vaikkapa ihastumisen tunteisiin voi saada herkässä kasvuiässä olevan kyseenalaistamaan itseään ja sitä onko ns. normaali. Jos tätä tapahtuu toistuvasti, häpeän kokemus voi muuttua krooniseksi. Sisäistetty häpeä tarkoittaa sitä, ettei häpeän laukaisuun enää tarvita muita ihmisiä, vaan ihminen ikään kuin häpäisee itseään esimerkiksi puhumalla itsestään ilkeästi tai alentavaan sävyyn. Kroonistunut häpeä aiheuttaa usein jonkinasteista masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.
Seksuaalisuus on luonnollinen asia ja erottamaton osa ihmisyyttä. Silti yhteiskuntamme ja kulttuurimme on luonut siitä hävettävän asian, tabun. Vielä tänäkin päivänä seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia, jotka luovat normeja siitä, mikä on ok ja mikä ei ole ok.
Esimerkiksi kehon ulkonäkö tai luonnolliset kehontoiminnot ja seksuaalireaktiot kuten kiihottuminen tai erilaiset äänet tai hajut voivat herättää häpeää. Ylipäätään oma seksuaalisuus, suuntautuminen tai omat seksuaaliset tarpeet, halut ja fantasiat voivat herättää häpeän kokemuksia. Mitä tulee seksuaalisuuteen, on tärkeää ymmärtää, ettei yhtä oikeanlaista seksuaalisuutta ole, vaan kyseessä on aina yksilöllinen ja jokaisella oman näköisensä uniikki asia, josta on lupa nauttia.
Miten häpeästä pääsee eroon?
Häpeästä ei tarvitse päästä eroon, vaan sen kanssa voi oppia elämään ja tulla ystäväksi oman häpeän kanssa. Tärkeä vastavoima häpeälle on myötätunto. Myötätuntoa itseään kohtaan voi harjoitella. Myös häpeästä puhuminen voi helpottaa oloa. Puhuminen voi tuntua samaan aikaan myös pelottavalta, sillä asetamme itsemme alttiiksi uudelleen häpäisylle, jos keskustelukumppani esimerkiksi nauraa. Jos oman häpeän kokemuksen tunnistaa ja siitä uskaltaa kertoa luotettavalle ihmiselle, voi syntyä helpotuksen tunnetta ja ns. korjaava kokemus: minä olenkin ihan tavallinen ja ok tyyppi, häpeänkin kanssa voin tulla nähdyksi.
Ja voi olla helpottavaa kuulla, että tuo toinenkin ihminen on tuntenut häpeää! Häpeä saattaa olla tiedostamatonta, koska sitä voi olla vaikeaa myöntää itselle. Usein häpeäminen itsessään herättää häpeän tunteita, eli häpeämme sitä, että häpeämme. Näin syntyy tuplahäpeä. Jos oman häpeän tunnistaa, hyväksyy ja kokemuksestaan pystyy puhumaan, käsittelemme häpeää, tulemme sinuiksi sen kanssa ja vaikea olo pikkuhiljaa helpottuu.
Sanotaan, että se mikä on mennyt rikki ihmissuhteessa, korjaantuu ihmissuhteessa. Häpeä syntyy ihmissuhteissa ja korjaantuu lämpimissä, myötätuntoisissa ihmissuhteissa. Ja voisiko olla niin, että lopulta tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseen? Kuinka sitä voisi kehittää ja muuttaa suhtautumista itseä kohtaan lempeämmäksi ja hyväksyvämmäksi? Voisinko puhua itselleni myötätuntoisesti ja kohdella itseäni myötätunnolla?